Puheviestinnän sanasto:
Argumentointi
Väljästi määriteltynä yhtä kuin perusteleminen. Sellaisten viestinnällisten keinojen käyttämistä, joilla pyritään osoittamaan väittämät tosiksi tai epätosiksi ja vaikuttamaan viestin vastaanottajaan.
Denotatiivinen merkitys
Se käsitteen merkitys, joka on yhteinen kaikille kielenkäyttäjille, niin kutsuttu sanakirjamerkitys. Vastakohta: konnotatiivinen merkitys.
Dyadi
Vuorovaikutus kahden henkilön välillä.
Esiintyminen
Vuorovaikutusprosessi, jossa yksi puhuja on vastuussa viestien tuottamisesta ja useampi ihminen niiden vastaanottamisesta ja kuuntelemisesta.
Esiintymisjännitys
Tilannekohtainen viestintäarkuus. Johonkin tiettyyn puhetilanteeseen liittyvä puhujan henkilökohtainen reaktio, joka muodostuu muun muassa esiintymiseen sidoksissa olevista kielteisistä ajatuksista ja tunne-elämyksistä.
Haptiikka
Kosketuskäyttäytyminen, yksi nonverbaalisen viestinnän osa-alueista. Haptiikkaa ovat esim. kätteleminen ja halaaminen.
Havainnollistaminen
Jonkin abstraktin tai haasteellisen asian konkretisoimista vuorovaikutuksessa helpommin ymmärrettävään muotoon.
Induktiivinen päättely/eteneminen
Eteneminen yksityisestä yleiseen. Vastakohta: deduktiivinen päättely/eteneminen.
Interpersonaalinen viestintä
Puheviestinnän tutkimuksen osa-alue, jossa tarkastellaan yleensä läheisessä viestintäsuhteessa olevien välistä vuorovaikutusta. Synonyymi: keskinäisviestintä.
Intrapersonaalinen viestintä
Puheviestinnän tutkimuksen osa-alue, jossa tarkastellaan sitä, miten yksilö suunnittelee, ennakoi ja asettaa tavoitteita vuorovaikutukselle.
Itseään toteuttavat ennusteet
Kielteisten viestintäkokemusten pohjalta syntyvät negatiiviset näkemykset omista puheviestintätaidoista, jotka alkavat helposti muokata viestintäkäyttäytymistä.
Kaunoluku
Kirjallisten tekstien esitystaito.
Keskinäisviestintä
Tilanne, jossa vähintään kaksi henkilöä viestii vastavuoroisesti toisilleen. Synonyymi: interpersonaalinen viestintä.
Kinesiikka
Nonverbaalinen viestintä, jota ihminen tuottaa kehollaan (esim. ilmeet ja eleet, liikkeet ja asennot).
Kirjakieli
Suositusten mukaan kirjoitettu yleiskieli.
Kohdentaminen
Viestinnän ”räätälöimistä” juuri kulloiseenkin tilanteeseen ja kulloisellekin vastaanottajille sopivaksi.
Koheesio
Ryhmän yhtenäisyys tai kiinteys.
Konnotatiivinen merkitys
Puhujan oma, subjektiivinen tulkinta tietyn käsitteen merkityksestä. Riippuu esim. puhujan henkilökohtaisista kokemuksista ja kulttuuriympäristöstä. Vastakohta: denotatiivinen merkitys.
Konsensus
Ryhmän päätöksenteossa konsensus tarkoittaa keskustelun kautta tuotettua yhteistä näkemystä jostakin asiasta.
Kronemiikka
Ajankäyttö, yksi nonverbaalisen viestinnän osa-alueista. Kronemiikkaa ovat mm. keskustelun etenemisvauhtiin ja taukojen käyttöön liittyvät seikat.
Kuohuntavaihe
Ryhmän kehityksen toinen vaihe, jonka aikana voi esiintyä näkemysten eriytymistä ja kritiikkiä etenkin ryhmän johtajaa kohtaan.
Kuunteleminen
Kuuntelemisella tarkoitetaan jonkin kuullun asian aktiivista työstämistä eli tulkitsemista, erittelemistä ja arviointia. Kuuleminen ei vielä takaa kuuntelemista.
Maneeri
Kaavamainen tai toistuva tapa viestiä tai esittää jokin asia.
Merkityksen antaminen
Yhteisten jaettujen merkitysten luomista vuorovaikutuksessa jossakin viestintäsuhteessa tai ryhmässä.
Muotoutumisvaihe
Ryhmän kehityksen ensimmäinen vaihe, jonka aikana ryhmän jäsenet tutustuvat toisiinsa ja suuntautuvat kohti yhteistä tehtävää.
Murre
Jonkin maantieteellisen alueen tyypillinen puhetapa.
Nonverbaalinen viestintä/merkkijärjestelmä
Sanaton viestintä/merkkijärjestelmä. Sanatonta viestintää on kaikki se viestintä, mikä välittyy muun kuin sanojen välityksellä, esim. eleet ja ilmeet sekä äänenkäyttöön ja puhetapaan liittyvät piirteet. Vastakohta: verbaalinen viestintä/merkkijärjestelmä.
Normi
Rymän vuorovaikutusta ohjaava sääntö, joka voi olla ryhmän jäsenten keskuudessa tiedostettu tai tiedostamaton.
Normiutumisen vaihe
Ryhmän kehityksen kolmas vaihe, jonka aikana ryhmään alkaa muodostua käyttäytymistä ohjaavia normeja ja rakenteita.
Organisaatioviestintä
Suurehkossa jonkin tavoitteen aikaansaamiseksi järjestäytyneessä joukossa tapahtuvaa viestintää. Joukon toiminta on tavoitteellista, suunnitelmallista ja järjestäytynyttä. Organisaatio voi sisältää useita ryhmiä.
Paralingvistiikka
Puheen nonverbaaliset ominaisuudet, kuten esimerkiksi puhenopeus, äänenlaatu, tauotus, sävelkulku, sujuvuus ja äännähdykset.
Primaariryhmä
Ryhmä, jonka olemassaolon ensisijaisena tarkoituksena on tyydyttää jäsentensä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja läheisyyden tarvetta. Vastakohta: sekundaariryhmä.
Proksemiikka
Tilankäyttö, yksi nonverbaalisen viestinnän osa-alueista. Proksemiikkaa on esim. se, millaisen etäisyyden päässä puhuja on puhekumppanistaan.
Puhekieli
Puhetilanteessa syntyvä kieli.
Puheviestintä
Ihmisten välistä vuorovaikutusta tutkiva tieteenala.
Puheviestintäkompetenssi
Puheviestintätaitojen hallintaa. Motivoitunutta, tavoitteellista ja kulloiseenkin viestintätilanteeseen nähden tarkoituksenmukaista viestintäkäyttäytymistä. Usein myös “kommunikatiivinen kompetenssi”.
Puheviestintätaito
Käyttäytymisestä havaittavissa oleva tai pääteltävissä oleva viestintätaito.
Ryhmäajattelu (groupthink)
Ilmiö, jossa ryhmän jäsenet pysyttelevät yksimielisinä, jotta ryhmän ilmapiiri säilyisi hyvänä. On usein seurausta liiallisesta koheesiosta ja johtaa helposti kehnoihin päätöksiin kriittisen ajattelun puuttuessa.
Ryhmäpolarisaatio
Ilmiö, jossa ryhmän jäsenet päätyvät yhdessä tekemään riskialttiimpia tai varovaisempia päätöksiä verrattuna päätöksiin, joita jäsenet olisivat yksilöinä olleet valmiita tekemään.
Ryhmäytyminen
Ryhmän yhtenäistymisprosessi, jossa ryhmän normit, roolit ja rakenteet muotoutuvat jäsenten välisessä vuorovaikutuksessa.
Sekundaariryhmä
Tehtäväsuuntautunut ryhmä, joka on muodostettu tietyn tehtävän suorittamiseksi tai tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Vastakohta: primaariryhmä.
Slangi
Esim. iän tai ammatin vaikutuksesta muotoutunut puhekieli.
Suostutteleminen
Tietoinen ja tavoitteellinen vaikuttamisyritys, viestintäkäyttäytymistä, jossa pyritään muuttamaan toisen osapuolen suhtautumistapaa johonkin asiaan
Tehtävän suorittamisen vaihe
Ryhmän kehityksen neljäs vaihe, jossa ryhmä suuntautuu yhteisen tehtävän tekemiseen.
Teknologiavälitteinen vuorovaikutus
Kahden tai useamman ihmisen välinen vuorovaikutus, jossa hyödynnetään viestintäteknologiaa.
Verbaalinen viestintä/merkkijärjestelmä
Sanallinen viestintä/merkkijärjestelmä. Vastakohta: nonverbaalinen viestintä/merkkijärjestelmä.
Viestijäkuva (usein myös ’kommunikoijakuva’)
Puhujan oma käsitys itsestään viestijänä. Usein termillä viitataan myös siihen kuvaan, jonka kanssaviestijät muodostavat henkilöstä tämän viestintätyylin perusteella.
Viestintäarkuus
Suhteellisen pysyvä viestintätilanteisiin liittyvä kielteinen ja tunneperäinen suhtautumistapa, joka voi rajoittaa tai estää vuorovaikutuskäyttäytymistä.
Vireytyminen
Elimistön aktivaatiotason nousu esiintymis- tai muussa puhetilanteessa.
Yleiskieli
Suositusten mukainen kieli.