Yleensä taipumaton sana, joka kuvaa muun muassa aikaa, paikkaa, tapaa, syytä, määrää tai olotilaa.

Verbit taipuvat aikamuodoissa. Suomessa on neljä aikamuotoa. Esimerkiksi verbistä lukea seuraavat: preesens luen, imperfekti luin, perfekti olen lukenut ja pluskvamperfekti olin lukenut.

Väljästi määriteltynä yhtä kuin perusteleminen. Sellaisten viestinnällisten keinojen käyttämistä, joilla pyritään osoittamaan väittämät tosiksi tai epätosiksi ja vaikuttamaan viestin vastaanottajaan.

Viestintäkäyttäytyminen, jossa viestijä arvostaa tasavertaisesti sekä omaa itseään että ryhmän muita jäseniä. Assertiiviselle viestintätavalle on tyypillistä avoimuus, asiallisuus, perusteleminen ja yhteistyökykyisyys sekä eriävien näkemysten rakentava esille tuominen.

Sanan, useimmiten substantiivin tai adjektiivin, määrite (esim. mielenkiintoinen seikka).

Ryhmän johtaja, joka toteuttaa johtajakeskeistä, ei-tasa-arvoista johtajuutta.

Eteneminen yleisestä yksityiseen. Vastakohta: induktiivinen päättely/eteneminen.

Rakenne, jossa yleistyksestä edetään kohti yksityiskohtia.

Ryhmän johtaja, joka arvostaa tasa-arvoisuutta ryhmän toiminnassa.

Se käsitteen merkitys, joka on yhteinen kaikille kielenkäyttäjille, niin kutsuttu sanakirjamerkitys. Vastakohta: konnotatiivinen merkitys.

Vuorovaikutus kahden henkilön välillä.

Vuorovaikutusprosessi, jossa yksi puhuja on vastuussa viestien tuottamisesta ja useampi ihminen niiden vastaanottamisesta ja kuuntelemisesta.

Tilannekohtainen viestintäarkuus. Johonkin tiettyyn puhetilanteeseen liittyvä puhujan henkilökohtainen reaktio, joka muodostuu muun muassa esiintymiseen sidoksissa olevista kielteisistä ajatuksista ja tunne-elämyksistä.

Kosketuskäyttäytyminen, yksi nonverbaalisen viestinnän osa-alueista. Haptiikkaa ovat esim. kätteleminen ja halaaminen.

Jonkin abstraktin tai haasteellisen asian konkretisoimista vuorovaikutuksessa helpommin ymmärrettävään muotoon.

Eteneminen yksityisestä yleiseen. Vastakohta: deduktiivinen päättely/eteneminen.

Johtopäätökset syntyvät yksityiskohdista ja esimerkeistä yleistämällä.

Puheviestinnän tutkimuksen osa-alue, jossa tarkastellaan yleensä läheisessä viestintäsuhteessa olevien välistä vuorovaikutusta. Synonyymi: keskinäisviestintä.

Puheviestinnän tutkimuksen osa-alue, jossa tarkastellaan sitä, miten yksilö suunnittelee, ennakoi ja asettaa tavoitteita vuorovaikutukselle.

Kielteisten viestintäkokemusten pohjalta syntyvät negatiiviset näkemykset omista puheviestintätaidoista, jotka alkavat helposti muokata viestintäkäyttäytymistä.

Johtolause tarjoaa tulkintakehyksen sitaatille. Tyypillisesti johtolauseen subjekti ilmaisee alkuperäisen tekstin esittäjää ja verbinä on kommunikaatioverbi (esimerkiksi kertoa, sanoa, kirjoittaa, väittää, esittää). Seuraavat lihavoidut lauseet ovat johtolauseita: Heikkinen esittää, että aikaisempi näkökulma on ollut turhan kapea; ”Aikaisempi näkökulma on ollut aivan liian kapea”, esittää Heikkinen.

Kirjallisten tekstien esitystaito.

Tilanne, jossa vähintään kaksi henkilöä viestii vastavuoroisesti toisilleen. Synonyymi: interpersonaalinen viestintä.

Nonverbaalinen viestintä, jota ihminen tuottaa kehollaan (esim. ilmeet ja eleet, liikkeet ja asennot).

Suositusten mukaan kirjoitettu yleiskieli.

Viestinnän ”räätälöimistä” juuri kulloiseenkin tilanteeseen ja kulloisellekin vastaanottajille sopivaksi.

Ryhmän yhtenäisyys tai kiinteys.

Kielen keinot, joilla tekstistä tehdään yhtenäistä ja sidosteista.

Kielessä on useanlaista kongruenssia. Subjektin ja predikaatin kongruenssi tarkoittaa sitä, että predikaatti noudattaa pääsääntöisesti subjektin persoonaa ja lukua (esimerkiksi sinä soitat, he kirjoittavat, erilaiset seikat vaikuttavat). Luku- ja sijakongruenssi tarkoittaa, että adjektiivi-, pronomini- ja partisiippimääritteet mukautuvat pääsanansa sijaan ja lukuun (esimerkiksi samaa asiaa, aineistoon tehtyjä välttämättömiä rajauksia).

Taipumattomia sanoja, jotka kytkevät toisiinsa lauseita, lauseenosia ja sanoja. Konjunktioita ovat mm. että, ja, mutta, vaikka, jos, kun, koska ja kuin. Konjunktiolla on merkitystehtävä: se osoittaa yhteen kytkettyjen lauseiden tai sanojen välisen suhteen. Tekstissä kannattaa konjunktion kohdalla miettiä, onko kyseessä lauseraja ja vaatiko se pilkun.

Puhujan oma, subjektiivinen tulkinta tietyn käsitteen merkityksestä. Riippuu esim. puhujan henkilökohtaisista kokemuksista ja kulttuuriympäristöstä. Vastakohta: denotatiivinen merkitys.

Ryhmän päätöksenteossa konsensus tarkoittaa keskustelun kautta tuotettua yhteistä näkemystä jostakin asiasta.

Ajankäyttö, yksi nonverbaalisen viestinnän osa-alueista. Kronemiikkaa ovat mm. keskustelun etenemisvauhtiin ja taukojen käyttöön liittyvät seikat.

Ryhmän kehityksen toinen vaihe, jonka aikana voi esiintyä näkemysten eriytymistä ja kritiikkiä etenkin ryhmän johtajaa kohtaan.

Kuuntelemisella tarkoitetaan jonkin kuullun asian aktiivista työstämistä eli tulkitsemista, erittelemistä ja arviointia. Kuuleminen ei vielä takaa kuuntelemista.

Lauseenvastikkeella tarkoitetaan erilaisia rakenteita, joilla korvataan sivulause. Lauseenvastike voi korvata

• kun-lauseen (esimerkiksi Esiteltyäni keskeiset lähtökohdat siirryn analysoimaan aineistoani tarkemmin.)
• jotta-lauseen (esimerkiksi Voidakseni käsitellä aineistoa olen siirtänyt sen digitaaliseen muotoon.)
• että-lauseen (esimerkiksi Heikkinen osoittaa tuntevansa alan.).

Lauseenvastikkeet tiivistävät tekstiä, mutta tiuhaan käytettyinä ne voivat tehdä siitä vaikeaselkoisen.

Kaikkia sivulauseita ei voi korvata lauseenvastikkeella (mm. koska-lausetta). Lauseenvastikerakenteen jälkeen ei tavallisesti tule pilkkua.

Lisää lauseenvastikkeista.

Kaavamainen tai toistuva tapa viestiä tai esittää jokin asia.

Yhteisten jaettujen merkitysten luomista vuorovaikutuksessa jossakin viestintäsuhteessa tai ryhmässä.

Metatekstillä tarkoitetaan tekstiä tekstistä. Sen avulla kirjoittaja voi osoittaa lukijalle, missä kohtaa tekstiä ollaan ja mitä tulee seuraavaksi.

Ryhmän kehityksen ensimmäinen vaihe, jonka aikana ryhmän jäsenet tutustuvat toisiinsa ja suuntautuvat kohti yhteistä tehtävää.

Jonkin maantieteellisen alueen tyypillinen puhetapa.

Sanaton viestintä/merkkijärjestelmä. Sanatonta viestintää on kaikki se viestintä, mikä välittyy muun kuin sanojen välityksellä, esim. eleet ja ilmeet sekä äänenkäyttöön ja puhetapaan liittyvät piirteet. Vastakohta: verbaalinen viestintä/merkkijärjestelmä.

Rymän vuorovaikutusta ohjaava sääntö, joka voi olla ryhmän jäsenten keskuudessa tiedostettu tai tiedostamaton.

Ryhmän kehityksen kolmas vaihe, jonka aikana ryhmään alkaa muodostua käyttäytymistä ohjaavia normeja ja rakenteita.

Suurehkossa jonkin tavoitteen aikaansaamiseksi järjestäytyneessä joukossa tapahtuvaa viestintää. Joukon toiminta on tavoitteellista, suunnitelmallista ja järjestäytynyttä. Organisaatio voi sisältää useita ryhmiä.

Puheen nonverbaaliset ominaisuudet, kuten esimerkiksi puhenopeus, äänenlaatu, tauotus, sävelkulku, sujuvuus ja äännähdykset.

Taipumattomia pikkusanoja, jotka eivät voi saada omia määritteitä. Partikkeleita ovat muiden muassa konjunktiot (esimerkiksi että, koska, mutta).

Lauseessa persoonamuodossa ja passiivissa (esimerkiksi minä soitan, sinä soitat, soitetaan) taipuva verbi.

Ryhmä, jonka olemassaolon ensisijaisena tarkoituksena on tyydyttää jäsentensä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja läheisyyden tarvetta. Vastakohta: sekundaariryhmä.

Tilankäyttö, yksi nonverbaalisen viestinnän osa-alueista. Proksemiikkaa on esim. se, millaisen etäisyyden päässä puhuja on puhekumppanistaan.

Sijamuodoissa taipuvia sanoja (esimerkiksi minä, sinä, tämä, tuo, kuka, joka, mikä), jotka viittaavat yleensä kielenkäyttökontekstissa läsnä oleviin ihmisiin tai asioihin.

Puhetilanteessa syntyvä kieli.

Ihmisten välistä vuorovaikutusta tutkiva tieteenala.

Puheviestintätaitojen hallintaa. Motivoitunutta, tavoitteellista ja kulloiseenkin viestintätilanteeseen nähden tarkoituksenmukaista viestintäkäyttäytymistä. Usein myös “kommunikatiivinen kompetenssi”.

Käyttäytymisestä havaittavissa oleva tai pääteltävissä oleva viestintätaito.

Ilmiö, jossa ryhmän jäsenet pysyttelevät yksimielisinä, jotta ryhmän ilmapiiri säilyisi hyvänä. On usein seurausta liiallisesta koheesiosta ja johtaa helposti kehnoihin päätöksiin kriittisen ajattelun puuttuessa.

Ilmiö, jossa ryhmän jäsenet päätyvät yhdessä tekemään riskialttiimpia tai varovaisempia päätöksiä verrattuna päätöksiin, joita jäsenet olisivat yksilöinä olleet valmiita tekemään.

Ryhmän yhtenäistymisprosessi, jossa ryhmän normit, roolit ja rakenteet muotoutuvat jäsenten välisessä vuorovaikutuksessa.

Tehtäväsuuntautunut ryhmä, joka on muodostettu tietyn tehtävän suorittamiseksi tai tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Vastakohta: primaariryhmä.

Esim. iän tai ammatin vaikutuksesta muotoutunut puhekieli.

Subjekti on yleensä lauseen tekijä, jonka kanssa samassa luvussa ja persoonassa predikaatti taipuu.

Tietoinen ja tavoitteellinen vaikuttamisyritys, viestintäkäyttäytymistä, jossa pyritään muuttamaan toisen osapuolen suhtautumistapaa johonkin asiaan

Ryhmän kehityksen neljäs vaihe, jossa ryhmä suuntautuu yhteisen tehtävän tekemiseen.

Kahden tai useamman ihmisen välinen vuorovaikutus, jossa hyödynnetään viestintäteknologiaa.

Teksti jaksottuu luvuiksi ja kappaleiksi. Kokonaisrakenne on näiden osien yhteispeli, josta tekstin juoni syntyy.

Välimerkit ovat sanoja, lauseenosia ja lauseita erottavia merkkejä. Niitä ovat pilkku, piste, huutomerkki, kysymysmerkki, kaksoispiste, puolipiste ja ajatusviiva. Sopiva välimerkki valitaan sen mukaan, millaisesta lauseesta tai lauseenosasta on kyse. Välimerkkien käytöstä on suomen kielessä sopimuksia (mm. pilkkusäännöt), joita on syytä noudattaa.

Sanallinen viestintä/merkkijärjestelmä. Vastakohta: nonverbaalinen viestintä/merkkijärjestelmä.

Puhujan oma käsitys itsestään viestijänä. Usein termillä viitataan myös siihen kuvaan, jonka kanssaviestijät muodostavat henkilöstä tämän viestintätyylin perusteella.

Suhteellisen pysyvä viestintätilanteisiin liittyvä kielteinen ja tunneperäinen suhtautumistapa, joka voi rajoittaa tai estää vuorovaikutuskäyttäytymistä.

Kielteistä, suhteellisen pysyvää puhumistapahtumiin liittyvää tunneperäistä suhtautumista, joka voi rajoittaa tai estää vuorovaikutuskäyttäytymistä. Vastakohta: viestintämyönteisyys.

Kirjoittamisenopetuksen yhteydessä viittaussuhteella tarkoitetaan yleensä pronominien viittaussuhdetta. Pronominin on viitattava siihen sanaan, johon oli tarkoituskin viitata, jotta lukija ymmärtää viittaussuhteen oikein. Esimerkiksi Käytössäni on aineisto, jonka olen koonnut keväällä 2003. Se käsittää yhteensä 40 haastattelua.

Elimistön aktivaatiotason nousu esiintymis- tai muussa puhetilanteessa.

Suositusten mukainen kieli.