Tiivistelmä

Tiivistelmä kypsyysnäytteenä

Tiivistelmän perusta on referoiminen: luetun tiivistäminen omin sanoin. Tiivistelmiä voi laatia lukemansa kirjallisuuden pohjalta oman opiskelunsa tueksi, ja tietynlaisista tiivistelmistä on kyse myös luentomuistiinpanoissa. Varsinaisia opiskelijan tiivistelmiä ovat gradun tai muiden opinnäytteiden alkulehdeksi laadittavat “tuoteselosteet”: noin sivun mittaiset referaatit omasta tutkielmasta.

Gradun tiivistelmästä on käytävä ilmi tutkielman peruselementit: tutkimuksen nimi, tutkimustehtävä ja -menetelmät, mahdollinen aineisto, taustateoria, tulokset pääpiirteittäin sekä päätelmät tai sovellukset. Pääosan vie tutkimustulosten esittely. Usein opinnäytteen tiivistelmä laaditaan valmiille lomakkeelle, jossa on omat lokeronsa bibliografisille tiedoille sekä sarake tutkielman keskeisille asiasanoille. Koska tilaa on vähän, tiivistelmässä ei taustoiteta eikä johdatella lukijaa; myöskään lähdeviitteille, taulukoille tai kuvioille ei ole tilaa. Gradun tiivistelmän voi kirjoittaa minä-muodossa (Olen tutkinut x:ää), passiivissa (Tutkielmassa esitetään, että x) tai siten, että käytetään kolmatta persoonaa (Tutkimus selvittelee, tulokset osoittavat).

Tiivistelmä on kirjoitettava niin, ettei sen ymmärtäminen edellytä lukijalta perehtyneisyyttä referoitavaan tekstiin. Siksi tiivistelmässä ei voi käyttää sellaisia termejä tai lyhenteitä, jotka vaativat lukijalta alkuperäislähteen tuntemista.

Aikamuotoja tulee käyttää johdonmukaisesti: Preesens sopii silloin, kun referoidaan tutkielman sisältöä (Tutkimus selvittelee koehenkilöiden avulla käsityksiä sukupuolesta.). Kun taas selostetaan tutkimuksen vaiheita sekä tapahtuneita ja jo lakanneita prosesseja, erimerkiksi tutkimusmenetelmää, käytetään imperfektiä (Tutkimusta varten haastateltiin koehenkilöitä.)